 Afrikan eläinsafareilta haetaan elämyksiä
|
Se oli kolmas tai neljäs pomppu, millä tulimme alas Selousin suojelualueen sorapintaiselle lentokentälle, koneena oli 12 hengen Cesna. Lentokentäksi oli raivattu tasainen savannialue läheltä Rufiji- jokea, jonka varrelle majoitumme Rufiji River Camp telttakylään. Kylässä on muutama huoltorakennus ja parikymmentä telttaa, joissa on omat yksityiset kylpyhuoneet, ja jokaisessa teltassa pari hyttysverkoin suojattua sänkyä. Kylä sijaitsee Tansanian eteläosassa.
Olimme kauan puhuneet emeritus päätoimittaja Ari Valjakan kanssa käydä jollakin Afrikan eläinsafarilla. Ensimmäinen kohteemme oli käydä helmikuussa Keniassa, mutta kun sinne sattui juuri valitsemalle ajankohdalle valtakriisi, jonka kapinoissa kuoli toista sataa ihmistä, peruimme matkan. Nyt matkan ajankohta oli lokakuun alussa 10 vuorokautta. Matkustamiseen kului pari päivää, loput ajasta käytettiinkin eläinsafareihin. Matkan järjestäjä oli Olympia, Kaukomatkatoimisto. Matkareittimme oli Helsinki, Amsterdam, Kilimanjaron Arusa; Dar es Salaam. Selous, Ruaha ja Mikumi olivat suojelualueet, joissa matkattiin eläinsafareilla.
Valitsimme matkakohteeksemme Tansanian eteläiset suojelualueet sen vuoksi, että tiesimme siellä vierailevan alueeseen nähden melko vähän turisteja, noin 5000 vuodessa, kun Serengetin alueella käy vuosittain noin 200 000 turistia. Selousin suojelualue on perustettu jo vuonna 1905 ja se on maailman toiseksi suurin suojelualue. Jouduimme matkaamme varten ottamaan keltakuumerokotuksen ja malarialääkkeet.
Rufiji-joki oli aivan telttamme äärellä, ja sen kuuli. Sadat virtahevot örisivät jatkuvasti joella aina iltamyöhään, jolloin teltallemme kuuluivat hyeenan kutsuäänet ja silloin tällöin leijonien möreät äänet, niiden ruvettua saalistamaan vuorokausiannostaan. Leijonan vuorokautinen lihamäärä normaalioloissa on noin 5 kiloa. Virtahepo ei ole leppoisasta olemuksestaan kuitenkaan vaaraton, sillä vuosittain Tansaniassakin kuolee kymmeniä ihmisiä virtahevon päällekarkauksiin.
Tansania on varsin suuri maa noin 950 000 neliökilometriä eli noin 2,8 kertaa Suomen pinta-ala. Maassa on asukkaita vajaat 40 miljoonaa, joista suurin osa asustaa nykyisin kaupungeissa, joista suurin on Dar es Salaam, reilut 3 miljoonaa asukasta. Maan pääkaupunki on Dodoma, joka on tehty keinotekoisesti pääkaupungiksi. On haluttu pääkaupungiksi kaupunki, joka on melko keskellä tasavaltaa. Samoin perustein kuin Brasiliassa perustettiin uusi pääkaupunki Brasil.
Tansania on kuuluisa eläimistään. Kirahvi on maan tunnuseläin, joita on tuhansia. Afrikan leijonista noin 40 000:sta arvellaan jopa noin puolet elävän Tansaniassa. Tansanian suojelualueet ja kansallispuistot saavat pääasiallisen rahoituksensa metsästyksestä. Osalla suojelualueista sallitaan maksulliset metsästykset. Metsästyssafarit ovat turisteille kalliita. Suurriistaa halajavalle metsästyssafari maksaa kaikkine kuluineen noin 20 000–30 000 euroa. Tansaniassa ollaan tarkkoja siitä, miten paljon eläimiä voidaan verottaa. Vain kirahvi ja sarvikuono ovat kokonaan rauhoitettuja.
Afrikan eläinsafarit ovat turisteille elämysten hakemista. Siinä on oma jännityksensä ja varsinkin, saako eläimen mahdollisesti kuvattua, ja kuinka onnistunut otos on. Näimme matkan aikana kymmeniä norsuja, satoja krokotiileja ja virtahepoja. Seepralaumoissa oli kymmeniä yksilöitä kuin myös gnuantilooppi- ja puhvelilaumoissa. Erilaisia lintulajeja tunnistimme noin 70, joten safareilla näki todella elämää. Safareilla kuljetaan noin 10 hengen maastoautoilla.
Jännittävimmät hetket koettiin kuitenkin leirintäpaikoilla, sillä sinne taapersi varsinkin toisessa safarikohteessamme Ruahassa norsuja. Tyynestä ulko-olemuksestaan huolimatta norsu on vaarallinen varsinkin silloin, kun sillä on poikanen mukanaan. Minun ja Arin lodgia ( talo, maja, kivestä, bambusta ja ruohokaislasta rakennettu parin hengen asumus) tuli kärsimään täysikasvuinen norsu, jolla oli poikanen mukanaan. Emo riuhtoi asumuksemme katosta ruokoa joko syödäkseen tai sitten katsoakseen, mitä ruokokuhilaan sisällä mahtoi olla. Meillä ei ollut muuta keinoa kuin olla hiljaa ja seurata, mitä tapahtuu. Aikansa tongittuaan norsu poistui verkkaisasti pois paikalta poikasineen. Illalla kulkemiseen asunnolle piti tilata turvaksi maasai-vartija, joka keihäineen ja lamppuineen turvasi matkan. Pole, Pole tarkoittaa hitaasti. Kun totesin vartijalle, että ”pole pole”, hän otti asian kirjaimellisesti, matkamme oli kuin kuva hidastetusta elokuvasta. Ja naurua piisasi sanomastani monta päivää.
Toinen jännittämisen kohde oli se, että leirin henkilökunta pisti rannalle Ruahassa palamaan iltanuotion rantahiekalle, mutta kovalla tuulella kipinät lentelivät maastoon, joka oli vielä talven jäljiltä tosi kuivaa. Jännitystä lisäsi se, että olimme kuulleet, että muutama viikkoa aikaisemmin tämän tanskalaisen Fox-suvun omistama leirikylä oli palanut hotelleineen, asumuksineen poroksi, huolimattoman tulen käsittelyn vuoksi.
On myönnettävä, että jokainen yhdeksän hengen ryhmässämme oli kuin arvalla voittanut, kun havaitsi esimerkiksi shakaalin, marabou-haikaran, kalliotamaanin tai niilinvaraanin ensimmäisenä. Havainto ilmoitettiin jokaiselle äänekkäästi, liiankin.
Eläinsafarien järjestäjät pitävät päivät pitkät yhteyttä toisiinsa ja ilmoittavat varsinkin harvinaisuuksien havaitsemisesta toisilleen. Selousin safarilla saimme ilmoituksen, että suojelualueen pohjoisosassa oli havaittu savannikoiralauma. Jo ennakolta tiesimme, että laji on erittäin uhanalainen. Matkaoppaamme Risto Heinonen oli kertonut eläimestä etukäteen varmuuden vuoksi, jos sattuisimme näkemään tuon hieman hyeenaa muistuttava eläimen.
Matkaa havaintoalueelle oli 7–10 kilometriä. Maantietä ajettaessa matka ei olisi mitään mutta alue, jossa olimme, oli tiestöltään lähinnä perunapeltoa muistuttava. Jokainen retkeläinen tiesi joutuvansa varsinaiseen hieromalaitokseen, mutta kaikki olivat sitä mieltä, että kannattaa yrittää. Paikka ei ollut helposti löydettävissä. Perillä noin tunnin rynkytyksen jälkeen harhailimme parikymmentä minuuttia, kunnes uteliaisuutemme palkittiin. Edessämme oli parinkymmenen savannikoiran lauma.
Savannikoira on hartiakorkeudeltaan 60–75 cm. Häntä on nelisenkymmentä senttiä pitkä ja täysikasvuinen koiran ruumis on pituudeltaan jopa yli metrin. Painoa on enimmillään sellaiset 35 kiloa. Koira on väriltään kellertävän, ruskean mustan kukertava ja sillä on pyörtävät isot korvat.
Lauma ei säikähtänyt tuloamme. Useat eläinsafareiden eläimistä eivät pelkää liikkuvaakaan autoa. Vaihtavat vain muutaman metrin paikkaansa. Antiloopit pinkaisevat pakoon poikkeuksetta.
Savannikoira on laumakoira ja sen saalistusalue on jopa 2000 nelikilometriä, se ei merkkaa reviiriään kuten muut koirat.
Saalistuslaumassa on 6–20 koiraa, joskus jopa 60. Löytämässämme laumassa oli parikymmentä, mutta oppaamme osasi kertoa, että laumassa oli saalistavia koiria vajaat 10, kun muut olivat poikasia tai ei vielä saalistukseen kelpuutettuja. Savannikoira on päivä- ja hämäräneläin. Se on erittäin sosiaalinen otus, se saalistaa laumassa, jossa se juoksee saaliinsa kiinni. Alfauros määrää metsästyksen, usein se valitsee tarkasti kohteen, jota lähdetään ajamaan. Saalistusmatka saattaa kestää jopa yli tunnin ja matkaa kertyy jopa viitisenkymmentä kilometriä. Savannikoira ei alennu syömään haaskalta, sille on oltava verskiä lihaa.
Savannikoira on käynyt harvinaiseksi, erittäin uhanalaiseksi, siksi että se on ollut aina vihattu. Karjatilojen yhteydestä se on aina ajettu pois, joten sen elinpiiri on kaventunut. Se on saanut myös tauteja kotieläimistä, mm. penikkatauti on tappanut vuosien mittaan satoja savannikoiria. Se on pyritty nykyisin pitämäänkin kaukana karjatiloista sen vuoksi, ettei se risteytyisi muiden koiraeläinten kanssa, eikä sairastuisi kotieläintauteihin. Koko kanta käsittää alle 2500 lisääntymiskykyistä yksilöä koko Afrikassa.
Porukkamme piti savannikoiralauman näkemistä ehkä matkan parhaana elämyksenä. Varsinkin kun kaikki mukana olleet saivat tuosta villistä koirasta melko hyviä kuvia.
Suomalainen oppaamme Risto Heinonen on koulutukseltaan eläinlääkäri. Hän on ollut Afrikassa lähes 30 vuotta. Suurimman osan ajasta hän ollut Itä-Afrikan johtavana eläinlääkärinä, joten hän osasi asiansa. Hän tunsi eläinten hammasrakenteet, hyönteisten aiheuttamat sairaudet, kirahvin verenkiertojärjestelmän, paikallisten asukkaiden tavat ja osasi useita paikallisia kieliä, eikä unohtanut myöskään huumoria kertomuksissaan. Hän huolehti asiakkaistaan.
Silmiinpistävänä huomiona eläinsafareilla oli, että paikalliset oppaat ja autonkuljettajat noudattivat hyvin tarkasti suojelualueille määrättyjä ohjeita. Autoilla ajettiin lähinnä maastoon tehtyjä polkuja. Panimme merkille myös sen, että kuljettajat olivat melko harjaantumattomia autojensa käsittelijöitä. He eivät osanneet ajatella auton pysäyttämistä kyydissä olevien toiveiden mukaisesti, ei osattu kääntää tai parkkeerata kuvanottajan kannalta autoa oikeaan suuntaan, ja sekös harmitti niin opasta kuin meitä harrastelijoitakin.
Matkanjärjestäjillä on vielä paljon parannettavaa. Tälle matkalle oli tungettu kolme samanlaista suojelualuetta. Olisi riittänyt pelkästään Selous tai sitten Selous ja Ruaha, vaikkakin kolmannessa kohteessa Mikumissa näimme parittelevan leijonapariskunnan, josta moni sai otettua kuvankin.
Kohteet sisälsivät kolme erikoislentoa paikasta toiseen. Lennot kestivät tunnista puoleentoista tuntiin, joten matkan aikana näki myös, miltä osa Afrikkaa näyttää ylhäältä. Luonnollisesti lennot nostivat matkan hintaa. Safarikylien omistaja tanskalainen Fox-yhtiö halusi turistinsa moneen kohteeseensa, koska tungosta leirikylissä ei ollut.
Nykyaikana on myös tietoliikenneyhteyksissä parannettavaa, joskin yhteyksien puuttuminenkin lisää eksotiikkaa. Safarieväissäkään ei ollut kehumista. Yli 30 asteen lämpötilassa vaaleat majoneesileivät eivät oikein houkutelleet, kun lisukkeena on tonnikalaa ja osittain kypsytettyä kanaa. Hedelmät olivat hyviä ja ne tekivät kauppansa, ehkä juuri muiden ruokien kustannuksella.
Tansanian eteläiset suojelualueet olivat matkana elämysmatka, joka tarjosi monenlaista.
Veikko Kilkki
|
|
|
Reportaasiarkisto
.....................................
|
 Eilatin aurinkotakuu on edelleen voimassa
Pilvettömältä taivaalta helottava aurinko ja +37 asteen lämpö tervehti suomalaisturisteja Odvan sotilaslentokentällä, tunnin matkan päässä Eilatin kaupungista.
Pietari muuttaa muotoaan
Museot ovat vielä ennallaan
Lähes käden ulottuvilla oleva Pietarin kaupunki on ”räjähtänyt” viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Istanbul – idän ja lännen kohtauspaikka
Istanbul, aiemmalta nimeltään Konstantinopoli, entinen Bysantin keisarikunnan pääkaupunki ja nykyinen turkkilainen suurkaupunki on kiehtova vierailukohde.
Nizzan ja Monacon voi bongata samalla reissulla
Nizza ja Monaco ovat molemmat mitä mainioimpia matkailukohteita.
Tuhansien saarten matkailukohde
AHVENANMAA TIEDOSTAA TURISMIN MERKITYKSEN
Ahvenanmaalla käy vuosittain noin 1,5 miljoonaa matkailijaa.
MATKAILULEHDEKSI LAMAN KESKELLÄ
LUKIJAMATKOISTA KEHITTYI KESTOTUOTE JO 20 VUOTTA SITTEN
Itä-Savon ja Länsi-Savon yhteinen kuukausiliite näki päivänvalon syyskuussa 1988.
Iloinen Amsterdam on maineensa veroinen
Kiireisenä sykkivän Amsterdamin yllä leijuu joku omituinen rento ja hyväntuulinen ilmapiiri.
Paluu Mallorcalle
UPEA KOHDE, JOKA NÄYTTI JO UNOHTUVAN
Mallorca oli suomalaisten ensimmäisiä oikeita etelän lomakohteita.
Kölninveden lähteillä
Saksan neljänneksi suurin kaupunki Köln tunnetaan kölninvedestä, kölschistä ja katedraalista.
Siniveristä surffausta
Biarritz on rantalomakohteiden klassikko, josta tuli lainelautailijoiden tukikohta Euroopassa.
Viikko Pariisissa! Mikä huumaus!
Ajatus Pariisin matkasta palautti mieleen kuvaamataidonopettaja Bertta Leinon taidehistorian tunnit Ristiinassa.
Monipuolinen matkailukohde Itävallassa
TALVIURHEILU ON TÄRKEÄ TULONLÄHDE
Kärnten on Itävallan eteläisin maakunta, rajoittuen etelässä Italian ja Slovenian valtioihin.
Historian havinaa vanhassa Nessebarissa
Bulgaria tuo ensimmäisenä mieleen valkopartaisen hevosmiehen ja jugurtin, mutta vietettyään viikon maassa, siitä tietää paljon muutakin.
Kulttuurimatkailijan jalat lyhenevät Berliinissä
Ensimmäistä kertaa Berliinin kiertoajelulla olo on kuin historiankirjassa.
Elämyksiä ikuisilta aukioita
Roomasta saa hyvän otteen tutustumalla sen aukioihin.
|
|
